Maskun ajopaikalla tänään 6.5 klo 12:00 perinteinen West Spring näytöskilpailu FSR-V luokassa.

Paikalla myös muiden luokkien veneitä.


 

Tiedoksi kaikille.

Ajopaikka kunnossa harjoittelu/kilpailutoimintaa varten.

Noutovene on paikallaan. Pioneer-jollat löytyvät myös kontista.


 

iMBRA Endurance maailmanmestaruuskilpailu 7 – 11. 8. 2016 Hollanti Amsterdam Haarlem

 

   

Vuoden 2016 Suomen edustus maailmanmestaruuskilpailuissa koostui yhdestä kilpailutiimistä; Harri ja Timo Aarnio. Kaiken kaikkiaan Team Aarnio osallistui neljään eri veneluokkaan: 7,5cc, 15cc, 27cc ja 35cc.

Kilpailumatka alkoi 4.8, jolloin lähdimme iltalaivalla Ruotsiin. Kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi auton mittariin noin 1600 kappaletta kumpaankin suuntaa.  Kyseisen matkan ajoimme 2 päivässä ja reittimme kulki Ruotsin kautta Tanskaan, jossa myös yövyimme ensimmäisen päivän automatkan jälkeen. Toinen reissupäivä kului Tanskasta Saksan kautta ajaen Amsterdamiin ja sen viereiseen kylään, Harlemiin. Pitkää puuduttavaa automatkaa saimme virkistettyä hyvin Turkulaisella tavalla, kuunnellen Reijo Mäen Vares dekkareita äänikirjoina.

Perille Amsterdamin Haarlemiin saavuimme lauantaina 6.8. iltapäivällä noin klo 16.00. Hotelliin majoittauduttuamme lähdimme etsimään lähellä sijaitsevaa kilpailupaikkaa. Kilpailupaikka löytyi lyhyen etsiskelyn jälkeen vaikka etsimistä vaikeuttikin se että kilpailupaikan osoitetta ei ollut kilpailukutsuissa eikä kilpailun järjestäjäkään sitä suostunut kertomaan useasta sähköpostitiedustelusta huolimatta. Endurance kilpailut oli aikataulutettu ajettavan kilpailujen jälkimmäisellä viikolla. Offshore ja Hydro luokkien finaalit oli järjestytty juurikin kyseisellä lauantailla ja kilpailualueilla haahuili niin tyytyväisiä kuin pettyneitä kanssakilpailijoitamme. Tyytyväisten joukkoon lukeutui monelle Suomalaiselle tuttu kilpakumppani naapuristamme Venäjältä, Anton Chernenko. Anton kävi pokkaamassa O-15 maailmanmestaruuden sekä 2. paikan O-3.5cc:ssä. Onnea siis Antonille vielä kerran. Itse mitalijuhliin emme jääneet osallistumaan vaan käänsimme suunnan kohti Amsterdamia. Amsterdamissa pisti erityisesti silmään todella suuri polkupyörien määrä. Juna-aseman viereen oli rakennettu 3 kerroksinen parkkihalli pelkästään polkupyörille. Lähes yhtä vaikuttava näky kuin Amsterdamin ydinkeskusta joka koostui monista kanavista. Otimmekin ensitöikseen lipun turistipaattiin joka lipui tunnin verran Amsterdamin kanavissa näyttäen kaikki suurimmat nähtävyydet. Veneessä istuimme takarivistöön, jossa huomasimme että varautumisemme jokiajelulle oli huono, sillä naapurimme kaivoivat saman tien viinipullonsa esille. Eipä päässyt kuitenkaan kielimuuri yllättämään näiden viiniystävien kanssa, sillä takapenkin viininjuojat olivat Suomalaisia, pieni maailma siis. 

Heti seuraavana päivänä alkoivat itse kilpailut Enduranse luokissa. Ensin aamusta rekisteröidyttiin ja sen jälkeen pääsimme testaamaan että veneet toimivat kuin Suomessa. Kisalampi sekä treenilampi olivat todella näppärästi vierekkäin.  Lisäksi leirimajoitusalue sijaitsi kisapaikan vieressä, jossa valtaosa kilpailijoita oli majoittuneena telttoineen tai matkailuvaunuineen. Iso peukku siis järjestäjille kisapaikan soveltuvuudesta kyseiseen lajiin.

Kun veneet oli saatu säädettyä kuntoon niin illalla oli ohjelmassa sekä Team leader kokous sekä iMBRAn kokous. Team leader kokous oli positiivinen yllätys sillä järjestäjät vaikuttivat ja olivatkin todella järjestelmällisiä. Navigan kokouksien tyylistä yleistä kaaoksen fiilistä ei siis ollut ilmassa. Heti alkuun järjestäjät jakoivat säännöt ja kertasivat kisan kulun. Ainoa keskustelua aiheuttanut asia oli allekirjoittaneellekin uusi sääntö: Sininen lippu. Tämän sääntö oli kehitetty suojaamaan erän kärkikuljettajia / Finaalin voittotaistelijoita. Sinisen lipun saivat finaalissa 20 ajetun minuutin jälkeen 4 parasta, jolloin muut kuljettajat eivät saaneet torpedoida voitosta kisaavien kuskien kisaa. Tämä osoittautui lopulta todella toimivaksi. Team Leader kokouksen jälkeen alkoi iMBRAn kokous jossa agendana oli valita iMBRAn komitea sekä äänestää sääntömuutoksista. Yllättäen kuitenkin kokous alkoi seuraavan Maailmanmestaruuskilpailun julkistamisella. Kilpailut tullaan järjestämään 2018 Ranskassa, jossa kuvista päätellen pitäisi olla puitteet kunnossa. Myös 2020 kisojen järjestäjämaa paljastettiin. Tuolloin on tarkoitus kisata Italiassa. Kisaseremonioiden jälkeen päästiin itse agendaan eli komitean valintaan. Valinta muodostui varsin huvittavaksi tapahtumaksi, sillä suurin puheenaihe tuntui olevan yhden komitean jäsenen titteli, ei niinkään ketä komiteaan tulisi valita. Sinänsä kyllä hauska kokemus kun monen eri maan edustajat suorastaan riitelevät minkälaiset tittelit päättävällä taholla tulisi olla. Tuli hyvin kulttuurieroja huomattua miten eri maan ihmisen argumentoivat mielipiteitään. Ehdolla olleet kuitenkin valittiin komiteaan ja tittelikin pysyi entisellään. Tämän jälkeen päästinkin äänestämään uusista sääntöehdotuksista. Lopputulos vastasi aikalailla Suomen omaa linjaa, joka pohdittiin Team Aarnion kesken. Kummallisimmat ehdotukset hylättiin ja ehdottomasti parhaana uutena sääntönä tuli se että jatkossa yksittäiset harrastajat eivät voi ehdotella iMBRAlle mitä haluavat vaan ehdotusten tulee tulla kyseisen maan kattojärjestöltä. Näin saadaan karsittua nämä oudoimmat ehdotukset jatkossa pois.

Maanantaista alkoi sitten itse kisaaminen ja ensimmäiset karsintaerät nitroluokissa eli 7.5cc ja 15cc luokissa. 7.5cc luokassa kisa meni kohtalaisesti ja tulos oli 52 kierrosta. Tuloksesta tiedettiin jo heti kisan jälkeen että se ei tule riittämään finaalipaikkaan, joten matka suuntautui potkurikaupoille, jos sieltä saisi lisää sitä vauhtia... Puolestaan 15cc luokassa jouduttiin kokemaan karvas pettymys sillä kuski ajoi veneen peräaalloista ympäri ja tästä rytäkästä taittui vielä peräsin. Erä päättyi siis keskeytykseen.

Tiistaina vuorossa oli puolestaan bensaveneet. Ensimmäisenä aloitettiin 27cc:llä, jossa epäonnistuimme startissa, sillä emme saaneet moottoria vetostartista käyntiin ja jouduimme turvautumaan lopulta startteriin. Matkaan päästiin 1 kierroksen takaa-ajo asemista. Kisa sisälsi paljon sähellystä sillä täysi laiturillinen kuskeja aiheutti paljon noutoja ja muuta actionia. Lopputulos oli kuitenkin kohtuullinen, sillä kierroksia kertyi 56 kappaletta. 27cc luokan jälkeen päästiin laiturille "isojen" veneiden kanssa. Osallistuimme 29cc Zenoah moottorilla 35cc luokkaa, eli tasoitusta tuli tässä vähän annettua. Erä kuitenkin meni yllättävän hyvin ja ruutulipulle tultiin kakkosena heti Mathias Hoffin jälkeen, joka lopulta pokkasikin kyseisen luokan maailmanmestaruuden. Eroa kuitenkin muodostui voittajaan 2 kierrosta ja kierroksia oli siis lopulta 55 kappaletta. Tähän erään oli siis oltava tyytyväinen.

Keskiviikko olikin sitten todella veneilyntäytteinen päivä sillä tällöin oli vuorossa toiset erät kaikissa luokissa. Ennalta jaettua aikataulua emme kuitenkaan osanneet katsoa riittävästi, sillä jouduimme juoksemaan laiturille usean kuulutuksen jälkeen. Tuomaristo kuitenkin odotti meidän saapumista ja pääsimme kisaan normaalisti mukaan. Kisa itsessään meni putkeen. Potkuriostosten kautta saatiin veneeseen lisää vauhtia ja lopputulos tällä kertaa oli 54 kierrosta. Maksimitulos siis saatiin, mutta valitettavasti tämä oikeutti vasta 6lle sijalle B-finaaliin. Seuraavana sitten lähdettiin 15cc:llä kisalaiturille. Ensimmäisen erän huono tulos tarkoitti että tässä erässä olisi onnistuttava! Kisa alkoikin hyvin ja oltiin hyvissä asemissa ja vene kulki! Erän puolenvälin jälkeen kuitenkin alkoi moottorista tehot karkaamaan. Muutama kierros ajettiin hitaasti ja sitten vene otettiin lopulta ylös. Tämä tarkoitti siis keskeytystä 15cc:ssä ja lopulta kotosuomessa avattuamme koneen huomasimme kampiakselin tapin olevan poikki. Positiivista siis että osasimme ottaa veneen ylös vielä kun se oli pelastettavissa.  

Iltapäivällä vuorossa olikin taas bensaveneet. Ensimmäisenä 27cc. Todennäköisesti 15cc luokan karvaan pettymyksen tuloksena tullut tahto tehdä tässä luokassa hyvä sijoitus päättyi kuitenkin pettymykseksi, sillä turhan riskialtis ohitusyritys päättyi sitten kolariksi. Paremmaksi eräksi jäi siis ensimmäisen erän 56 kierrosta joka oikeutti 13. sijaan eli B-finaaliin numerolla 3. Viimeisenä oli vuorossa 35cc. Kisa eteni siihen asti lupaavasti kunnes veneestä katkesi kaasuvipu. Valitettavasti kaasuttajastamme oli poistettu sulkujousi, joten veneen kaasu ei enää toiminut ja jouduimme poistumaan radalta keskipoijun taakse tekemään ympyrää, sillä veneen kaasu ei enää ollut kuskin hallussa. Lopulta sitten noutovene kävi heittämässä narun veteen jolloin vene saatiin takaisin ylös. Kuitenkin ensimmäisen erän hyvä sijoitus poiki 5. lähtöpaikan A-finaaliin.

Torstaina oli sitten se vuorossa finaalit. Tänään oli onnistuttava. 7,5cc ja 27cc:ssä edessä olisi B-finaalit ja 35cc:ssä A-finaali. Kilpapäivä alkoi 7.5cc:stä. Tässä luokassa hyvin alkanut erä päättyi 4 paikalta poijuun. Yritystä siis riitti mutta lopputulos karvas pettymys. Kokonaisuudessaan kuitenkin mielenkiintoinen suoritus sillä emmepä voineet ajatella vuonna 2003 kun tuota venettä rakensimme että tällä samaisella paatilla kisattaisiin veneen seitsemänsissä MM-kisoissa vuonna 2016 A-finaalipaikasta ja oltaisiin näin lähellä. Sitten vuorossa oli 27cc. Erä alkoi todella hyvin ja olimme todella kilpailukykyisiä tässä erässä. Lähdön jälkeen noustiin kymmenenneltä paikalta aina kärkeen asti jossa sitten ymmärrettiin rauhoittaa ajoa jotta voidaan ajaa maaliin B-finaalin voittajana. Lupaava erä kuitenkin päättyi keskeytykseen sillä ohjausservosta petti rattaat ja ajo piti keskeyttää. Ainoaksi mahdollisuudeksi nostaa suomenlippu tankoon oli siis iltapäivällä viimeiseksi ajettava 35cc A-finaali. 35cc luokka alkoi lupaavasti, nousimme taktiikkamme mukaisesti rauhallisen ja varman startin jälkeen aina neljänneksi asti. Mutta mutta.... Kisamme päättyi harmilliseen noutovenetilanteeseen, jossa oikeaoppisesti hidastimme nätisti tämän vieressä sillä olimmehan tässä vaiheessa jo sinisen lipun alaisuudessa. Noutovene ei kuitenkaan häirinnyt Italialaista kanssakilpailijaa joka käytti venettämme jonkinlaisena hyppyrinä. Molempien kisa päättyi tähän kolariin. Lopputulos kuitenkin 8. sija.

 Perjantaina alkoikin sitten jo kotimatka. Matka vei samaa tietä takaisin Tanskan Odysseyhyn yöpymään ja Ruotsin läpi Tukholmaan, josta sitten taas laivalla yli Turkuun. Matkan puuduttavuutta helpotimme taas jo menomatkalta hyväksi todetuin keinoin eli Vares-äänikirjoja kuunnellen.

Suomen lippua ei saatu vedettyä tankoon eikä Amsterdamissa raikunut Maammelaulu. Kuitenkin matka oli todella onnistunut sillä yritystä riitti ja kisaaminen oli todella tasokasta. Kuten yleensäkin MM-kisoissa kaikilla osallistujilla veneet toimivat ja tyypillisesti vielä kulkivat hyvin. Ohi ei päästetty vaan ohi pääsemisestä piti taistella. Yhteensä 11 erää tuli ajettua ja polttoainetta tuli poltettua enemmän kuin suomessa koko kesänä.

Terv.  Harri & Timo 

Tervehdys kerholaiset

19.4.2017 klo 17:30 alkaen, on tarkoitus siivota ajopaikan ympäristöä.

Tarkistaa poijut ja laittaa ne paikoilleen (jäätilanne ?).

Kaikki joukolla mukaan. Työkalujakin olisi hyvä ottaa mukaan.